Vieraskynä: Erityisherkkyys ja kehotietoisuus
Psykofyysisenä fysioterapeuttina teen työtä kehotietoisuuden ja kehontuntemuksen edistämisen parissa jokaisen asiakkaani kanssa. Erityisherkkyyteen peilattuna kehotietoisuus on mielestäni monitahoinen ilmiö. Omankin kokemukseni kautta olen havainnut, miten tietyissä tilanteissa kehotietoisuus on virittynyt ikään kuin äärimmilleen. Toisissa tilanteissa on taas täytynyt syystä tai toisesta sulkea oma luonnollinen kanava kehon senhetkiseen tiedostamiseen, mitä kehossa tapahtuu.
Kehotietoisuus on yksi osa tietoisuustaitoja, ja se tarkoittaa mm. kykyä aistia kehon sisältä tulevia ruumiillisia aistimuksia ja tunnetason viestejä sekä sitä, miten olemme kehollamme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Kun olemme kehotietoisia, olemme läsnä ja kykenemme pysähtymään ja kuuntelemaan oman kehon erilaisia tuntemuksia ja aistimuksia.
Itse asiassa kehotietoisuuden laajin taso on se, että olemme tietoisia omasta tietoisuudestamme! Jos olet erityisherkkä, onko tämä ”ilmiö” sinulle tuttu?
Monella tavalla hektisen elämän keskellä tuntuu usein siltä, että itsensä todelliseen kuunteluun ja pysähtymiseen ei ole aikaa. Toisaalta erityisherkkyyteen liittyy usein matala kuormittumisen kynnys, ainakin allekirjoittaneella. Jotta pystyy arvioimaan oman fyysisen ja psyykkisen kuormittumisen tilaa, on kyettävä tunnistamaan omia kehoreaktioitaan ja stressin merkkejään. Oman hyvinvoinnin tilan avaaminen itselleen edellyttää siis kykyä olla kehotietoinen.
Ollessamme kehotietoisia, opimme tunnistamaan esim. sen, olemmeko stressaantuneita, vai ennemminkin stressistä toipumassa. Stressireaktion eli sympaattisen hermoston yliaktiivisuuden merkkejä ovat mm.:
Levottomuus, keskittymiskyvyttömyys
Ajatuskehät, joista on vaikea päästää irti
Unensaantiongelmat
Viluisuus, kylmät raajat
Jännittyneet ja kireät lihakset
Ruuansulatuselimistö ei toimi normaalisti, ummetus
Sydämen syke ja verenpaine kohoavat
Stressistä toipumisvaiheen eli parasympaattisen hermoston aktivoitumisen merkkejä ovat:
Rauhallisuus, väsymys, jopa uupumus, runsasunisuus
Ajatukset ovat selkiytyneet
Lämmin keho
Kuume, tulehdukset
Tulehdukselliset kivut sekä ns. kipukohtaukset (esim. migreeni)
Ruuansulatuselimistön toiminta normalisoituu
Sydämen syke tasaantuu ja verenpaine normalisoituu
Nämä autonomisen hermoston syklit ovat toki meillä läsnä vuorokauden vaihteluissa, eli varhain aamulla sympaattinen hermosto alkaa aktivoitua, jotta pääsemme toimintakykyisiksi. Noin klo 20 aikaan illalla parasympaattinen hermosto alkaa normaalitilassa aktivoitua, jotta kykenemme nukahtamaan hieman myöhemmässä vaiheessa iltaa.
Arvioidaan, että nämä normaalit syklit ovat nykyihmisillä usein epätasapainossa, johtuen mm. myöhäisestä netin käytöstä ja TV:n katselusta, minkä vuoksi aivot eivät saa kaipaamansa rauhoittumista riittävän ajoissa illalla elvyttävän unen mahdollistumiseksi. Esim. Suomessa kehitetyn Firstbeat –sykevälivaihtelumittauksen avulla voidaan tätä asiaa tutkia tarkastikin. On havaittu, että ihminen saattaa kokea nukkuneensa, mutta mittaus osoittaa, että kyseinen henkilö ei ehkä ole ollut kuin murto-osan nukkuma-ajastaan parasympaattisen eli palauttavan hermoston aktiivisuudessa. Erityisherkällä nämä myöhäiset aistiärsykkeet saattavat olla erityisen vahingollisia aivojen ja kehon palautumiselle. Tämä saattaa ajaa kehon krooniseen stressitilaan, mikä saattaa osaltaan lisätä riskiä erilaisten sairauksien aktivoitumiselle.
Jotta erityisherkkä ihminen ei ajaisi itseään krooniseen stressitilaan, olisi hyvä opetella tunnistamaan ensinnäkin yllä mainitut stressin merkit omassa kehossaan ja mielessään. Lisäksi on olemassa erilaisia helppoja harjoituksia ja itsearviointimittareita, joilla voi tutkia omaa tilaansa tarkemmin. Itse pidän tärkeimpinä keinoina oman kehon havainnointia kehonosa kerrallaan ikään kuin skannaten, sekä siihen liitettävää hengityksen havainnointia. Mindfulness-tyyppiset harjoitukset ja tutkimiset ovat erityisen hyviä.
Jaan tässä yhden hyvän ja helpon hengityksen itsearviointiharjoituksen, jonka voit ottaa omaan päivittäiseen käyttöösi, mielellään useita kertoja päivässä.
ITSEARVIOINTIHARJOITUS
Istu selkä suorana ja jalkapohjat alustalla, tunne kehosi tuolia vasten. Sulje silmät.
Hengitä 2-3 kertaa niin syvään kuin pystyt, mutta älä pakota millään tavalla hengitystä. Tämän jälkeen anna hengityksen tasoittua.
Kuvittele, millainen hengitys olisi täydellisen vapaa, pakottamaton hengitys, joka olisi määrältään 100%. Mihin lukemaan sinä pääsit äsken kun hengitit muutaman kerran isommin? Oliko se kenties 40, 60 tai 80%? Kaikki on oikein mitä tunnet.
Kun löydät prosenttiluvun, havainnoi kehoasi, mistä tiedät, että se on juuri tämä prosentti? Mikä kehonosa estää tällä hetkellä sinua hengittämästä 100 prosenttisen vapaasti? Miltä tämä kohta tuntuu ja miltä se näyttäisi, jos kykenisit visualisoimaan tämän tunteen kehossasi? Tämä kyseinen kehon kohta edustaa tämänhetkistä stressituntemustasi kehossa.
Kun löydät tämän ns. stressipesäkkeesi, voit kokeilla keskittyä erityisesti uloshengitykseen. Huomaa aluksi, millä tavalla ja millä syklillä hengität sisään ja ulos. Uloshengitysvaihe on erityisen rauhoittava, joten kokeile hieman pidentää uloshengitystä ja anna kehon laskeutua ja rentoutua jokaisella uloshengityksellä enemmän ja enemmän. Voit hiljalleen huomata, että uloshengityksen jälkeen alkaa muodostua pieni tyhjä tauko. Tämä on merkki siitä, että alat siirtyä parasympaattisen hermoston aktiivisuuteen. Kun olet jonkin aikaa hengitellyt, voit tehdä tarvittaessa em. harjoituksen uudelleen.
Loppujen lopuksi keinot rauhoittumiseen ovat helppoja, kunhan me ensin huomaamme olevamme stressitilassa, tämäkään ei siis ole ihan itsestään selvää. Hengitys on autonomisen hermoston toiminnoista ainoa, johon voimme myös tietoisesti vaikuttaa hengittämällä eri tavalla. Ja onneksi hengitys on matkassa meillä joka hetki. Erityisen herkkä ystäväni, muistathan siis huomioida omaa hengitystäsi ja kehontuntemuksiasi joka päivä!
Karita Palomäki
Kirjoittaja on ammatinharjoittajana toimiva psykofyysinen fysioterapeutti, joka on erikoistunut monipuolisesti erilaisiin kehoa ja mieltä integroiviin menetelmiin. Fysioterapian lisäksi hän pitää mm. EFT-, TRE- ja META-Health –kursseja sekä toimii NLP Työnohjaajana. Karita kirjoittaa Hidasta elämää –sivustolle Terveys ja tunteet –nimistä artikkelisarjaa.
Kuva: Flickr, Nowhere by J. Star
