Tahdonvoimatavoitteet ja stressi

Omia tavoitteita, läheisten tavoitteita, työssä asetettuja tavoitteita, tavoitteita, tavoitteita, tavoitteita... Tietoisesti asetettuja sekä tiedostamattomia. Kaverit ja vähemmän kaverit röyhistelevät saavutuksillaan ja kehuvat painavansa maaliin vaikka silkalla tahdonvoimalla, sitä pitää jokaiselta löytyä.

Pysytkö menossa mukana? Puristaako mistään - päästä, rintakehästä, leukaperistä?

Tahdonvoimalla saavutettu tavoite on harvoin tuottavaa, pysyvää tulosta tai tyydytystä antavaa. Tahdonvoima on tietoisen mielen tuottama voima. Mikäli tietoinen mieli ja alitajuinen mieli ovat ristiriidassa, tietoinen mieli häviää aina.

Mitä suurempi ristiriita tietoisen mielen ja tiedostamattoman mielen tavoitteilla on, sitä ankarammin joudut ponnistelemaan tahdonvoiman tuottamiseksi. Siitä seuraa väistämättä elimistöön stressireaktio - nyt pitäisi, nyt on pakko, mitä jos en pysty. Pelon mekanismi aktivoituu. Ja kuinka hyvin sujuu hommat stressipäissään? Kortisolit ja adrenaliinit purskahtelevat ja saavat väsymään, luovuus ja ongelmaratkaisutaidot heikentyvät, muutut negatiivisemmaksi ja sairastut, koska immuunipuolustuksesi heikentyy. Lisää tahdonvoimaa vain peliin ja stressikuorma kasvaa entisestään. Et välttämättä edes tunnista stressitilaa, niin normaaliksi se kroonistuttuaan on muuttunut. Kunnes lopulta murtuu heikoin kohta joko kehosta tai mielestä.

Elämän eteneminen perustuu kuitenkin tavoitteisiin tai haaveisiin, joten jollain tavalla yhtälö on ratkaistava.

Pyri määrittelemään tavoitteet menestys- tai motivaatiotavoitteina, ei ulkoisiin olosuhteisiin perustuvina lopputulostavoitteina.

Lopputulos. Loppu. Maali. Mitä sen jälkeen? Tuntuuko hyvältä, kuinka kauan tuntuu hyvältä? Vai onko jäljellä vain tyhjyys, jota täyttämään tarvitset uuden (stressi)tavoitteen?

Tavoittelitko oikeasti jotain ulkoista asemaa, titteliä, autoa, rahamäärää vaiko itseasiassa jotain niiden tuomaa sisäistä tunne- tai olotilaa: mielenrauhaa, rentoutta, iloa, vapautta, jaksamista, terveyttä, omaa aikaa? Ulkoiseen tavoitteeseen pyrkiessäsi saatoit kuitenkin luopua juuri niistä kaikista. Olisitko sen sijaan voinut koko ajan keskittyä kaikessa tekemisessäsi toteuttamaan sisäisiä tavoitteitasi ja uskoa siihen, että hyvinvoivana saavutat helpommin, kuin sivutuotteena myös ulkoista hyvää? Olisiko näköalasi ollut laajempi, kun havaintomaailmaasi olisi mahtunut muutakin kuin tavoitevalo oman tunnelisi päässä?

Menestystavoitteeseen eli sisäiseen tilaan keskittyminen on stressittömämpi, terveempi ja pidemmän päälle palkitsevampi tie.

Alitajunta ei aina ole oikeassa. Mutta se luulee olevansa ja käyttää voimaansa ohjailemalla valintojamme.

Alkukantaiset henkiinjäämisvaistomme ohjaavat välttämään kipua ja hakemaan mielihyvää. Aistihavainnot muuttuvat hetkessä muistivarastostamme kumpuavaksi reaktioksi - ajatuksiksi, tunteiksi, tuntemuksiksi, toiminnaksi. Kun teemme mielestämme tietoisen valinnan, mukailemme ja perustelemme todellisuudessa sitä, mitä alitajuinen mielemme on jo päättänyt hetkeä aikaisemmin. Tutkimusten mukaan aivoissamme on havaittavissa kemiallisia muutoksia noin sekuntia ennen kuin teemme tietoisen päätöksen.

Päätös voi olla hyvä tai huono, riippuen siitä, millaiseen uskomukseen tai muistijälkeen alitajuinen valinta perustuu. Tahdonvoimasta ei ole apua, sillä reagointi tapahtuu ennen kuin tietoisesti tajuamme tapahtuvaa. Jos meihin on ohjelmoitunut tilanteeseen vertautuva pelkomuistikuva, reagoimme yleensä kielteisesti, välttävästi, pelokkaasti tai vihaisesti (stressireaktio). Onnellinen muistolinkki saa vastaavasti aikaan myönteisen reaktion. Alitajuinen mieli tai solumuisti yhdistävät asioita hyvinkin hatarin perustein, hämmästyttävän luovasti ja tehokkaasti, tutuksi käynyttä hermoimpulssireittiä pitkin. Pelkällä tahdonvoimalla ei pelkomuistoja ja reaktiota kumota.

"Jokaisen teon takana on sisäinen tavoite.

Ja jokaisen tavoitteen takana on uskomus.

Huolimatta siitä, mitä uskomuksemme ovat, teemme aina sen, mihin uskomme."

Alexander Loyd

Paranna muistot - vaikuta alitajunnan rajoittaviin tai vääriin uskomuksiin ja ohjelmointeihin.

Uskomuksia ja ohjelmointeja tarttuu meihin tehokkaasti elämän varrella, mutta nykytutkimusten mukaan niitä on solumuistissamme myös menneiltä sukupolvilta. Seitsemänvuotiaaksi asti tallennamme melko tosikkomaisesti ja täysin suodattamatta kaiken kuulemamme. Leikkimielinen, rakastavasti heitetty äidin kommentti "Meidän Taavista ei kyllä koskaan tule esiintyjää" (rajoittava uskomus), "Meidän suvussa kaikki pojista tulee isona insinöörejä" (rajoittava uskomus, stressitavoite) tai "Pojat eivät itke" (rajoittava uskomus) ohjelmoituu tiukasti totuutena lapsen alitajuntaan. Samoin tulkintamme tapahtumasta, jossa tietyllä tilanteella oli jokin pelottava, epämiellyttävä, käsittemättömäksi jäänyt (tilanne ei päätynyt turvan tunteeseen) seuraus - vaikka se olisi tapahtunut vain kerran. Valitettavasti negatiiviset väittämät ja kokemukset tallentuvat huomattavasti helpommin, ja tutkimusten mukaan vastaavasta tilanteesta tarvitaan kymmenen positiivista kokemusta kumoamaan lapsen mielestä se yksi negatiivinen kokemus.

Rajoittavat uskomukset ja pelkomuistot saavat meidät tiedostamattamme käyttäytymään tai reagoimaan tavoilla, jotka eivät palvele minkäänlaisiin tavoitteisiin pääsemistä. Niistä kumpuavat myös varjopuolemme, käytös- tai reagointimallit, joita emme edes halua itsessämme nähdä, mutta joita paheksumme muissa.

Uudelleenohjelmointia voi kuitenkin tehdä tulemalla ensin tietoiseksi vanhoista ohjelmoinneista ja päivittämällä ne paremmin omaa sisäistä hyvinvointia palvelevaksi. Useilla energialääketieteellisillä menetelmillä voidaan tukea ja nopeuttaa uudelleenohjelmointia.

Motivaatio ja sisu

Omassa uskomussanastossani tahdonvoima on aina ollut vastemielinen sana. Se on merkinnyt minulle nimenomaan jotain, jonka avulla pyritään egon tavoitteisiin ja joka on armoton ja suvaitsematon. Joskus kuitenkin tarvitaan henkistä potkua persuksiin ja sanani tahdonvoiman tilalle on sisu. Sisu kuuntelee ja uskoo sisintä, tuntemuksia, arvoja ja on nöyrä myös ympäristölle sekä olosuhteille. Tavoite sisältää paineen, mutta motivaatio vapauttaa. Mm. näillä sanoilla ja niihin liittämilläni mielikuvilla aion jatkossa tyynnytellä alitajuntaani.

Voiko näitä ajatuksia kuitenkaan soveltaa työssä, tavoitekeskeisessä yritysympäristössä? Ajattelin, että ei voi. Mutta kun kuuntelin Sami Minkkisen Radikaalia myyntivalmennusta sekä Annu Palmun ajatuksia inhimillisyydestä yrityskulttuurissa, olen muuttanut mieleni. Kyllä voi.

--- Uskomuksista

---

Kirjoituksen kirvoittajana alkuluvut Alexander Loydin kirjasta Rakkauden periaate Kuvat: Tunneling by Steve Jurvetson, Rantapolku (c) Tuula Ahde