Havuja perkele!
Siinä hyvin pitkälti kiteytettynä oma selviytymistrategiani aivan viime vuosiin saakka. Tajusin tuon, kun kirjoitin keskusteluryhmään esittelyä itsestäni ja kuvausta suhteestani erityisherkkyyteen ja itsestäni huolehtimiseen. Ylitunnollinen ylisuorittaja, joka sata lasissa paahtaa kohti kuvitteellista maalia. Unohtaa huoltotoimenpiteet sekä levon ennen matkaa ja matkan aikana. Pakottautuu näkemään ja kuulemaan vain sekuntikellon. Oman elämänsä hankaloittaja, joka ei ulkopuolisen silmin näytä mistään kulmasta katsottuna erityisherkältä.
Havuja perkele! Youtube: https://www.youtube.com/watch?v=I4WdHHli_2k
Liian kiltti, aina ystävällinen. Mitä nyt sitten joskus, kun liian kauan on puristanut sitä viimeistä pisaraa. Havuja perkele. Pelästyyhän siinä sitten läheiset, että mitä se nyt noin, mikä sille tuli. Kiroileekin. Onko se tullu hulluksi? Joku nauraa.
Minä rähmälläni hangessa niiden havujeni kanssa. Tulivat liian myöhään, sivakat koko pituudeltaan tahmeita paakkuja täynnä.
Kehuvat niitä voiteluvapaita, mutta niissäkin on kilometriraja ja toimivat parhaiten tietyssä lämpötilassa. Muutoin lipsuu tai tökkii. Ja keräävät sellaiset pohjat pölyä, kokemusta on. Vaikka kaipa niitäkin on jo parempia. Epäilevästi suhtaudun tuollaiseen yleistämiseen, kelin mukaan kustomoidut luomut tuntuvat enemmän omilta.
Erinomainen suoritus ei vaadi täydellisyyttä. Huippusuorittajan ja totaalisen lusmuluuserin välillä on melkoinen kirjo vaihtoehtoja, vaikka laulun laiskamato kokeekin, että "Sukuvika on se kun suksi ei luista, elämäni ladulla sen huomata sain. Rautaiset hermot ja ranteissa ruista, toisilla on mutta minulla ei lain". Ja huoltojoukkojakin on, jos kehtaa pyytää tai vastaanottaa apua ja neuvoja.
Mitäpä jos paneutuisin tästä kaudesta eteenpäin kuuntelemaan ja valmentamaan itse itseäni, vaihtamaan sarjaa tai jopa lajia, huolehtimaan itse niin pidosta kuin luistosta? Olemaan riittävän hyvä omassa sarjassani. Raapisin huolella vanhat liisterit suksen pohjista, sutisin kelin mukaiset voiteet ihan itse. Aina uudestaan ja uudestaan, huolella.
Eväät ja taukotakki reppuun. Uusilla ladulla omaa tahtiani, välillä pysähtyen. Metsän tuoksu ja hiljaisuus. Havuja perkele, tuliaiseksi.
t. Tuula
---
En ole huipputyyppi tässäkään lajissa, rämpimiseksi menee vielä usein. Silti uskalsin tehdä huoltojoukkojen kanssa kurssin. Oppiakseni itsekin. Kiitos Eevi ja kummit.
Erityisherkän elämää -verkkokurssilla on tarkoitus lempeällä tavalla ohjata näkemään itsestä huolehtimisen merkitys ja löytämään kullekin sopivat käytännön keinot kohti sisäistä lepuutusta. Havuja vaasissa.
Mukaan ehtii 29.11. asti. Klikkaa alla olevaa kuvaa.
Ja tämä markkinointi hävettää niin, että on mustikkasopat housussa.
