Ryhtymisrajoitteisuus ja ehdollinen myöntyminen
Aina löytyy aikaa ihmisille, joiden kanssa aidosti viihtyy, ja tekemiselle, josta sydämestään nauttii. Mutta löytyykö energiaa? Erityisherkät ja introvertit tietävät varsin hyvin, miltä ylikuormitus tai ylivire tuntuu kehossa ja mielessä. Silloin kaikki ajastettu tekeminen ja osallistuminen on liikaa. Ajatus konsertista, sukujuhlat tai ilta kavereiden kanssa tuntui vielä eilen innostavalta ajatukselta, mutta tänään on toisin. Lähteäkö väkisin vai kehtaanko perua viime hetkellä?
Kun ryhtymisrajoitteisuus iskee
Ryhtymisrajoitteisuus iskee yleensä tapahtumapäivänä tai lähtöhetkellä. Rehellisyys itselle joutuu koetukseen. Houkuttaako kodin mukavuus niin paljon, että syitä lähdön perumiseen alkaa löytyä vaikka kuinka? Vai eikö yksinkertaisesti pysty, ei kykene, on aika levätä?
Erityisherkille ja muille yliajattelijoille on tyypillistä osallistua tapahtumiin vähintään kolmeen kertaan: varsinaisen tapahtuman lisäksi etukäteen ja jälkikäteen. Kun jo etukäteen käy mielessään läpi kaikki skenaariot menomatkasta keskustelukulkujen kautta kotiinpaluuseen, saattaa näin syntynyt yliviretila aiheuttaa todellisia fyysisiä tuntemuksia tai oireita. Toiselle nousee kuume, toiselle iskee kamala päänsärky. Oireet häipyvät yleensä melko nopeasti, kun lähtöstressi päätöksenteon myötä laukeaa. Päätyy sitten joko lähtemään tai jäämään.
Jaksamisestaan huolehtiminen on oikea syy niin jäädä kuin lähteä. Sovitut tapaamiset täytyy joskus perua oman hyvinvoinnin vuoksi: jos olet ylibuukannut kalenterisi, olet jo ylikuormittunut tai kipuilet loppuun palamisen kourissa, niin silloin pitää vain hyväksyä senhetkiset jaksamisensa rajat. Sen sijaan alivireestä johtuva, liiallisesta itsesuojelusta kumpuava ryhtymisrajoitteisuus eli tupajumi tokenee vain pikkuhiljaa ryhtymällä.
Ehdollinen myöntyminen ja äkkilähdöt
Ehdollinen myöntyminen vähentää ennakkostressiä ja siten myös ryhtymisrajoitteisuutta. Jätä itsellesi mahdollisuus perua, jos et pysty arvioimaan jaksamistasi etukäteen. ”Kiitos, tulen mielelläni, mutta saattaa olla, että joudun peruuttamaan ihan viime hetkellä.” Jos syy on olemassa ja luontevasti kerrottavissa, niin kerro, mutta aina ei tarvitse selittää ja perustella.
On myös kehdattava peruuttaa tarvittaessa ilman syyn selittämistä. ”Olen pahoillani, joudun nyt peruuttamaan, en pääse tulemaan.” Joku tolkku pitää kieltäytymisten ja peruuttamisten määrässä toki olla, muutoin menettää ystävien ja lähiomaisten ymmärryksen sekä tulevat kutsut.
Joillekin sopii erinomaisesti spontaanit äkkilähdöt tai yllätysvieraat, jolloin kaikki energia on käytettävissä itse tapahtumaan. Suunnittelusta rauhallisuutta saaville tällaiset yllätykset ovat kuitenkin kauhistus.
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa
Jos sinun syysi näyttää toisen silmin tekosyyltä, se ei ole sinun murheesi. Syiden lipsahtaminen toistuvasti tekosyiden puolelle sen sijaan on. Itsetuntemusta lisäämällä oppii paremmin valikoimaan mihin lupautuu sekä analysoimaan ja helpottamaan ryhtymisrajoitteisuuttaan. Mieltä ja kehoa rauhoittavat harjoitukset ovat hyvä apu niin ennakkojännityksen lievittämiseen kuin ylivireestä palautumiseen.
Ja lopulta meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit ollut mukana.
Teksti on julkaistu alunperin Tietoisesti introvertti -sivuston vierasblogina. Kuva Pexels.com. --- Tästäkin aiheesta lisää Erityisherkän itsetuntemus ja ihmissuhteet -verkkokurssilla. Tutustu kurssiin tästä.
