Vieraskynä: Avaimia läsnäolon harjoittamiseen - ja sen haasteisiin, osa 2 / 2

Tämän kirjoituksen ensimmäinen osa käsitteli läsnäolon harjoittamisen motivaatiota ja harjoitteiden soveltamista omaan arkeen. Matkan varrella nousee aika ajoin esiin myös haasteita, vaikeita tuntemuksia ja tunteita, jotka voivat aiheuttaa voimakastakin ahdistusta. Miten suhtautua niihin ja kohdata ne?

"Tulet kohtaamaan itsesi, et ketään muuta.

Sen aidon itsesi, jota olet ehkä onnistunut paeta vuosikymmenten ajan.”

- Jon Kabat-Zinn

Kabat-Zinnin koruttomien sanojen ei ole tarkoitus lannistaa, mutta ne on hyvä tiedostaa. Asian laidan tiedostamalla ja hyväksymällä harjoitat jo hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Jo tämä hyväksyvä asenne on omiaan vähentämään vastustusta tai pelkoa ja voi siten vähentää myös esiin nousevien vaikeiden tunteiden voimaa.

Sopivatko läsnäoloharjoitteet aina ja kaikille?

Läsnäoloharjoitteita ei voi suositella kaikille eivätkä ne sovi kaikkiin tilanteisiin. Lääke- tai muun hoidon yhteydessä on tarkistettava omalta lääkäriltä, sopivatko läsnäoloharjoitteet tilanteeseen. Harjoittamisen sopivuus on yksilöllistä, mutta yleisesti ottaen se edellyttää henkistä tilaa, jossa on kykenevä itsearviointiin, mm. tunnistamaan ja suojelemaan omia rajojaan, jos harjoitteissa nousee tunteita ja tuntemuksia, joita itsellä ei sillä hetkellä ole voimavaroja kohdata.

Hälytysmerkkejä harjoittamisen epäsopivuudesta:

• Harjoitteet tuntuvat uuvuttavan, vievän liikaa voimia ja energiaa, tai niistä seuraa jatkuvaa alakuloa tai negatiivisiaajatuksia

• Harjoitteisiin on syntymässä riippuvuus, ne tuntuvat pakonomaiselta suoritukselta, joka on tehtävä, niihin liittyy voimakas tavoite saavuttaa jotakin, ”mennä oikein” tai esim. meditaatiosta muodostuu itselle ”pakopaikka” pois tästä hetkestä.

• Hyperreflektointi; itsensä havainnointi ja tarkkailu alkaa vallata hallitsevasti mieltä myös harjoitusten ulkopuolella.

Jos harjoitusten vaikutukset tuntuvat liian voimakkailta, on syytä pitää taukoa tai lopettaa kokonaan harjoittaminen ja keskittää tietoisesti huomiota muuhun elämään ja ilmiöihin ympärillä; suuntautua itsestä ulospäin, toisiin ihmisiin, luontoon, harrastuksiin, musiikkiin, kirjoihin ym. asioihin. Tilanteesta riippuen on hyvä konsultoida lääkäriä tai asiantuntevaa ohjaajaa.

Kuinka kohdata tukalat tunteet, kipu, ahdistus? Silloin kun läsnäoloharjoitteissa tulee esiin voimakkaita tunteita, esim. pelkoa tai ahdistusta, on tärkeää tunnistaa missä määrin niille voi olla auki ja ottaa vastaan, mikä on oikein ja lempeää itseä kohtaan.

Vaikka itsensä kohtaaminen voi olla pelottavaa ja rankkaa, se on usein myös palkitsevaa ja vapauttavaa; vaikeiden tunteiden ja asioiden käsitteleminen lisää itsetuntemusta ja itseluottamusta.

Tämä ei ole meille helppoa, edes havaita asiaa heti, koska haavamme voivat olla syviä ja voimakkaat tuntemukset voivat nousta yllättäin pintaan. Meidän jokaisen tarina, kokemuksemme ja ominainen herkkyytemme ovat erilaisia ja yksilöllisiä. Joskus ahdistus voi olla niin voimakasta, että on parasta keskeyttää harjoitus. Tilanteesta riippuen voi myös kokeilla voimakkaan tunteen tai tuntemuksen ”vastaanottamista” rauhallisesti tunnustellen.

Tapoja voimakkaiden tunteiden ja tuntemusten kohtaamiseen läsnäoloharjoituksessa:

• voit palauttaa huomiosi hengitykseesi; virittäydy yksinkertaisesti vain kuuntelemaan ja seuraamaan omaa hengitystä ja sen rytmiä eli ankkuroi huomiosi hengitykseesi.

• voit samalla käyttää tyynnyttävää puhetta ja toistaa itsellesi jotakin sopivaa rauhoittavaa sananpartta, esim. ”Ei ole mitään hätää, juuri nyt kaikki on hyvin.” tai ”Olen turvassa tässä ja nyt.”

• voit myös asettua mielikuvassa paikkaan, jossa olet suojassa; esim. omassa lempipaikassasi tai rakkaiden ihmisten ympäröimäksi tai jonkin muun sinulle turvaa tuovan mielikuvan suojassa tai sylissä.

• sinua voi auttaa myös itsesi muistuttaminen siitä, että minkään tunteen ei tiedetä jääneen pysyväksi. ”Tämäkin menee ohi.”

• Muistuta itseäsi myös siitä, että tämä tunne tai tuntemus ei ole ”koko sinä”, vaan yksi tässä hetkessä esiin tuleva tuntemus tai tunne, joka pyrkii saamaan huomiosi. Voit kokeilla antaa tunteelle tai asialle mielikuvana myös muodon ja koon, ehkä nimenkin, saadaksesi siihen etäisyyttä ja voidaksesi tutkia ja tunnustella sitä.

• Tilanteesta riippuen, voit kokeilla tehdä rauhaa vaikean tunteen tai tuntemuksen kanssa; antaa sille tietoisesti hengitykselläsi tilaa ja luvan olla. Tutkia ja tutustua siihen hyväksyvällä tietoisella läsnäololla; kuunnella tunnetta tai tuntemusta tai jopa kysyä siltä, mitä se viestii, mitä se haluaa kertoa.

Sinunkaupat vaikean tuntemuksen kanssa Koin itse voimakkaita kehotuntemuksia aloittaessani hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoittamisen yli kymmenen vuotta sitten, kun olin toipumassa vakavasta uupumuksesta. Pelästyin läsnäoloharjoituksissa sydämen alueella kovaa kipua, joka oli kuin puristava nyrkki. Oire oli vanha tuttu, tutkitusti vaaraton, se sama kipu, joka oli pakottanut minut aikoinaan lopulta lääkäriin ja tutkimuksiin. Kipu ilmaantui yllättäin nyt kesken harjoituksen puristavana ja se tuntui pelottavalta ja sietämättömältä. Vähitellen sain siihen yhteyden rauhoitellen itseäni, tunnustelemalla ja ystävystymällä sen kanssa hiljalleen, viikkojen myötä. Teimme lopulta sovinnon ja kiputuntemuksesta tuli suojelijani, hälytysmerkki varoittamaan ylikuormituksesta ja kehote pysähtyä. Kuuntelen ja kunnioitan sitä edelleen.

Oman herkkyyden kuunteleminen ja kunnioittaminen

Itseään vastaan toimiminen ei tunnetusti ole hyväksi, ei myöskään läsnäoloharjoitteiden suorittaminen väkipakolla. Todellista viisautta on suojella, kuunnella ja kunnioittaa omaa kehoa ja mieltä. Parhaimmillaan läsnäoloharjoitteet lisäävät itsetuntemusta ja siten myös kykyä tunnistaa ja tulkita oman kehon ja mielen herkkiä viestejä. Niiden kanssa voi paitsi ystävystyä myös löytää uudenlaisen yhteyden ja suhtautumistavan itseensä, omiin tuntemuksiinsa ja herkkyyteensä.

Marjaliisa Majavesi

****

Kiinnostaako aihe sinua? Lue lisää läsnäolotaidoista ja stressinhallinnasta tilaamalla maksuton Stressinhallinnan ABC -sinuiksi stressin kanssa -opas

****

Marjaliisa Majavesi on logoterapeutti LIF® ja hän on käynyt kaksi vuotta kestävän koulutuksen CFM® mindfulness-ohjaajaksi (MBSR). Marjaliisalla on taustalla oma kokemus burn outista ja siitä toipumisesta MBSR-menetelmän tuella. Lisäksi yli kymmenen vuoden omakohtainen kokemus säännöllisestä mindfulnessin harjoittamisesta. Hän on vuodesta 2011 lähtien ohjannut MBSR-menetelmää ja läsnäolotaitoja yksityisohjauksena, ryhmille ja kursseina, myös yrityksille ja organisaatioille. Kokemusta myös erityisryhmien ohjaamisesta. Lisätiedot www.avartamo.fi.